Lampan talo

Vuonna 1817 rakennettu kiinteistö sijaitsee Helsingin sydämessä, Elefanttikorttelissa Kauppatorin tuntumassa, osoitteessa Pohjoisesplanadi 5. Talo on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja suojattu sr1-luokassa. Vanha Torikortteleiksi kutsuttu kaupunginosa on ollut Museoviraston suojelema vuodesta 1952 lähtien.

Alue on historiallisesti, kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokas. Talo rakennettiin vuosina 1814–1817 yksityisenä asuintalona kauppias ja neuvosmies Johan Lampan toimesta. Talon nimettiin hänen mukaansa Lampan taloksi/Lampaska gården.

Nykyisen ulkomuotonsa talo sai vuonna 1889 tehdyn peruskorjauksen myötä. Tällöin muun muassa päärakennuksen kolmas kerros mukautettiin edustustarpeisiin sopivaksi, porraskäytävää muunnettiin ja torinpuoleinen julkisivu sai kaksi parveketta. Helenankadun puolella sijaitseva sivurakennus sai kolmannen kerroksen ja uuden porraskäytävän. Uusrenessanssityyli sävytti peruskorjausta sekä sisältä että ulkoa. Suunnittelutyön teki Yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtööri Odert Sebastian Gripenberg.

1920-luvulla taloon tehtiin arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemia muutoksia. Silloin nykyaikaistettiin muun muassa vesi- ja jätevesihuolto, katutason ovista tuli ikkunoita ja yksi parvekkeista poistettiin. Sonck suunnitteli vuonna 1920 myös Helenankadun puoleisen porttikäytävän.

Vuonna 1936 taloa uudistettiin vielä kerran kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin johdolla. Suuri osa kaakeliuuneista otettiin pois ja taloon asennettiin keskuslämmitys. Huoneet uudistettiin toimistokäyttöön sopiviksi.

Talon nykyinen omistaja, perheomisteinen sijoitusyhtiö Hartwall Capital Oy Ab, osti talon konkurssipesältä vuonna 2012. Laaja remontti aloitettiin talon palauttamiseksi vuoden 1889 loisteliaaseen uusrenessanssityyliin.

Kauppias Johan Lampa syntyi vuonna 1781. Vuosien 1813–1814 aikana Lampa hankki omistukseensa tontin, josta myöhemmin tuli Pohjoisesplanadi 5. Ruotsalaisen linnoitusrakennusjohtajan Pehr Granstedtin piirtämä kolmikerroksinen talo valmistui vuonna 1817. Alun perin ensimmäisessä kerroksessa oli sali ja kolme asuinhuonetta sekä neljän huoneen liiketilat. Toisessa kerroksessa oli sali ja kuusi asuinhuonetta, kolmannessa kerroksessa kuusi huonetta poikamiehille ja kolme huonetta rengeille. Päärakennuksen vieressä, Helenankadun puolella, oli kaksikerroksinen sivurakennus taloustöitä varten. Sivurakennus oli vaatimattomampi kuin päärakennus. Keittiö, ruokailuhuone ja muut taloustilat olivat sivurakennuksessa Helenankadulle päin.

Vuonna 1835 rakennettiin pihalle vielä talousrakennus, jonka alakerroksessa oli kärryliiteri, talli, navetta, varasto ja jätehuone. Yläkerroksessa oli kolme kamaria, heinäkorsu ja käymälät. Talousrakennuksen suunnittelijasta ei ole tietoja. Johan Lampa kuoli vuonna 1833 ja ehti siis asua vain 16 vuotta omassa talossaan. Lampan perilliset omistivat talon vuoteen 1918 saakka.

Pohjoisesplanadi 5 oli seissyt autiona ja tyhjänä useita vuosia. Lampan talon restaurointi kesti vuoden. Talon puurunko ja puulattia olivat hyvässä kunnossa lukuun ottamatta pientä hometta. Välikatot saneerattin ja desinfioitiin avaamalla ne lattioiden kautta, vahingoittamatta kattojen kipsirakenteita. Keskeytetty hotellirakennusprojekti oli aiheuttanut mittavia vahinkoja etenkin ullakolle ja piharakennuksiin, kun taloon oli tehty muun muassa pakollisia hätäpoistumisteitä. Hissi asennettiin sisäpihan seinään ja sisäpiha sai lasikaton.

Helsingin kaupunginmuseo laati vuonna 2006 muistion Lampan talon rakennushistoriasta ja suojelutarpeesta. Vuonna 2008 Helsingin kaupunki hyväksyi asemakaavamuutoksen, joka salli lasikaton rakentamisen sisäpihalle sekä ullakkokerroksen muuntamisen toimitiloiksi. Taloa aiottiin silloin käyttää hotellina ja ravintolana. Uuden omistajan myötä asemakaavaa muutettiin jälleen vuonna 2012 toisen ja kolmannen kerroksen toimistotilojen johdosta. Uudesta ullakkokerroksesta tuli konferenssi- ja edustustila. Alimmaisen kerroksen, sisäpiha mukaan lukien, tuli asemakaavan mukaan olla yleisön käytettävissä esimerkiksi liike- tai ravintolatiloina.

Julkisivun uusrenessanssityylisiä yksityiskohtia on varjeltu kauniisti. Kolmannen kerroksen saleissa on tammiparketti sekä ajanmukaiset ja komeat kipsikoristeet. Porraskäytävissä on sekä seinä- että kattomaalauksia. Sisältä talo muistuttaa hyvin paljon vuoden 1889 remontin jälkeistä tilannetta, lukuun ottamatta muun muassa uusia kevyitä väliseiniä ja uusia portaita kolmannen kerroksen ja ullakon välissä. Ikkunat ovat alkuperäiset vuodelta 1889.

Talossa on myös nykytaidetta. Sisäpihalla riippuu taiteilija Pekka Paikkarin keraaminen monumentti ”Historian kerrostumia”, jonka Hartwallin suku tilasi Gustav Tallqvistin aloitteesta.